Tästä puhutaan nyt

Mitä Niinistö ajattelee Suomen ulkopolitiikasta?

POLITIIKKA
9.2.2010 klo 7.00
-Suomen ulkopolitiikan kohtalonkolmio on yhä Moskova - Berliini - Tukholma, Juhani Suomi sanoo. Kuva: Antti Vierola
Professori Juhani Suomi, ulkoministeriön viimeinen kekkoslainen, aloitti eläkepäivänsä helmikuun alussa hämmentyneenä. Presidentinvaaleihin ei ole enää kahta vuottakaan, mutta ehdokkaita ei näy.

Galluppien suosikki on puhemies Sauli Niinistö. Edes kokoomuslaiset eivät tiedä, tavoitteleeko hän Tarja Halosen vapaaksi jättämää tuolia. Voi olla, että Niinistö ei vielä tiedä sitä itsekään.

- Ja mitä hän todellisuudessa ajattelee ulkopolitiikasta. Minulle Niinistö on suuri kysymysmerkki, ulkoasiainneuvos Suomi sanoo.
 

Arvoitukselliset vaalit

 
Presidentinvaalien ensimmäinen kierros käydään tammikuussa 2012.
 
- Ne voivat olla pelottavat ja arvoitukselliset vaalit. Tuntuu kuin yksi aikakausi olisi katkeamassa. Ei ole näkyvissä pitkän ulkopoliittisen kokemuksen omaavia ehdokkaita, professori arvioi.
 
Liki 40 vuotta ulkoministeriötä palvellut Suomi odottaa tulevilta ehdokkailta vastauksia olennaisiin kysymyksiin:
 
- Mikä on teidän kaudellanne Suomen Nato-politiikan suunta? Pyrittekö aktiivisesti viemään Suomea täysjäsenyyteen tai nykyistä tiiviimpään yhteistyöhön?
 
- Pyritäänkö Suomi sitomaan entistä tiiviimmin yleiseurooppalaiseen päätöksentekoon?
 
- Alexander Stubb väittää, ettei ole omaa ulkopolitiikkaa, vaan se tehdään Brysselissä. Hänenkin pitäisi huomata, että Saksa, Ranska ja Iso-Britannia pyyhkivät pyllyä sellaisella politiikalla ja ajavat omaa kansallista etuaan esimerkiksi suhteessa Venäjään.
 
- Eli miten käsitetään side yleiseurooppalaiseen politiikkaan. Voiko Suomella olla silti ulkopolitiikka, joka ottaa huomioon kansalliset turvallisuusintressit. Ja miten ehdokas näkee Suomen suhteet Venäjään, millään muulla EU-maalla ei ole yhteistä rajaa Venäjän kanssa 1400 kilometriä, professori luettelee
 

”Olisi jouduttu joron jäljille”

 
Suomi sanoo, että näihin kysymyksiin liittyvät myös presidentin valtaoikeudet.
 
Hän on tyytyväinen, että presidentillä säilyy ulkopolitiikan johtovalta. Jatkossakin presidentti johtaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Johtovastuun siirtäminen pääministerille kariutui Christoffer Taxellin perustuslakitoimikunnassa.
 
- Kiitos ja kunnia, että demarit havahtuivat viime hetkellä.
 
Suomen mukaan muutoksen vaatijat, mm. kokoomus, uskoivat, että ulkopolitiikan linjaa voitaisiin helpommin muuttaa pääministerin kautta.
 
- Olisi jouduttu joron jäljille, jos sille tielle olisi lähdetty. Hallitukset olisivat tehneet siksakkia Suomen linjaksi, hän sanoo.
 

Osaako ulkoministeri ulkopolitiikkaa?

 
Juhani Suomen mielestä Suomen ulkopolitiikan kohtalon kolmio on edelleen Moskova (Pietari) - Berliini - Tukholma; Paasikiven sanoin "maantieteelle emme voi mitään".
 
Häntä kuitenkin askarruttaa, ovatko nyt vaalitaktisesti erinomaisessa asemassa olevat kokoomuksen "poikoset" - Kekkosen ilmaisu - vaivautuneet opiskelemaan ulkopolitiikkaa ja Suomen historiaa. Kokoomuksen ulkopolitiikka on Suomen mukaan Stubbin, Jyrki Kataisen ja Jyri Häkämiehen käsissä.
 
Professori katsoo, että esimerkiksi Stubbin väitöskirja EU:n ulkopolitiikasta ei todista vielä mitään, kun kotimaan ulkopolitiikan tuntemus puuttuu.
 
- Tietämyksen puute putkahtaa viikoittain esiin. Hän pakenee siihen, että kaikki hoidetaan europolitiikan puitteissa, mutta ei se niin mene.
  
- Ulkopolitiikassa Ilkka Kanerva olisi ollut paljon turvallisempi vaihtoehto. Hänellä on pitkä poliittinen tausta ja Suomen pitkä linja selkärangassa, Suomi sanoo.
 

Pitkä linja

 
Juhani Suomi on kirjoittanut 8-osaisen sarjan Urho Kekkosesta. Syksyllä ilmestyy kansanomainen elämäkerta. Siinä Suomi käsittelee 110 vuotta sitten syntynyttä presidenttiä myös ihmisenä. Tänään julkisuuteen tulevassa "Vorraajassa" Suomi tilittää henkilökohtaisia tuntojaan.
 
Kekkoslaiseksi sanottu professori tulkitsee sillä (=kekkoslaisuudella) tarkoitettavan isänmaan ulkopolitiikan kansallisrealistista pitkää linjaa. Se kulkee 1800-luvun Kustaa Mauri Armfeltista, J.W. Snellmanin ja "pienempien profeettojen" kautta Juho Kusti Paasikiveen ja Urho Kekkoseen, Paasikiven-Kekkosen linjaan.
 
Armfeltin kädenjälki näkyy Turussa 1812 Ruotsin uuden Bernadotte-kuninkaan ja keisari Aleksanteri I:n välillä solmitussa sopimuksessa. Se normalisoi Ruotsin ja Venäjän suhteet ja laski pohjan politiikalle, jota Ruotsi vielä tänä päivänäkin noudattaa.
 
Snellman korosti 1800-luvun puolivälissä suomalaisten lojaalisuutta keisaria kohtaan, kun puolalaiset kapinoivat. 1930-luvulla Boris Jartsev haki suomalaisilta takuita, "garantioita", ettei Suomen taholta eikä Suomen alueen kautta tule uhkaa silloista Neuvostoliittoa kohtaan. Niihin päästiin vuoden 1948 YYA-sopimuksessa pitkien sotavuosien jälkeen.
 
Juhani Suomi sanoo, että kansakunnan pitkän linjan tärkein tukipilari on kansakunnan etu, turvallisuus. Sitä varjeltaessa on osattu katsoa asioita myös itäisen naapurin näkökulmasta.
 

"Paljon on elämöity"

 
Neuvostoliiton romahdettua Suomessa on "paljon elämöity ja iloittu", että YYA-sopimuksesta päästiin:
 
- Olen ajatellut, että joskus, kun maailma muuttuu, Venäjä voi uudelleen kaivata niitä vakuuksia. Missä muodossa ne silloin annetaan?, professori aprikoi.
- Pentti Manninen

Lukijoiden kommentit:

Jouko Loikkanen (j.loikkanen)

9.2.2010 klo 9.51

Tekee mieli sanoa: taidatkos sen selkeämmin sanoa? Tässä näiden aikojen - oikeastaan jo vuosikymmenien - sekamelskaisessa kirjoittamisissa ja puhumisissa on virkistävää ja toiveikasta lukea Juhani Suomen tietoja ja ajatuksia. Niistä ilmenee Suomelle koettu ja luja tie kauaksi tulevaisuuteen. - Jouko Loikkanen

Kommentoi uutista   Vastaa kommenttiin   Ilmoita asiaton viesti