Kolumni

Työelämän sietämätön keveys

Ilkka Halava, tulevaisuuden tutkija.

24.11.2008 klo 10.04

Taantuman uhatessa uutisotsikoihin päätyvät tiedot irtisanomisista, lomautuksista ja tehtaiden alasajoista. Uutiset ovat todellisia, mutta silti vain osa todellisuutta. Samaan aikaan moni yritys on palkannut jopa useita satoja uusia työntekijöitä, esimerkkeinä vaikkapa Konecranes ja Osuuspankkiryhmä (eli nykyinen OP-Pohjola).

Näitä ei uutisoida edes ”kainalojuttuina” lehdissä saati pääuutisina, vaikka kyse on kokonaisuuden kannalta normaalista ja samalla positiivisesta vastaliikkeestä työmarkkinoilla.

Miksi? Puheet irtisanomissuojan parantamisesta kuulostavat oikeilta vastauksilta vääriin kysymyksiin. Elämme aikaa jolloin pitkät, elämän kestävät työsuhteet ovat historiaa eikä kukaan tule jäämään eläkkeelle siitä työpaikasta, johon opiskelujensa päätteeksi ensin sijoittui.

Yhtämittaisesta lineaarisesti kehittyvän työuran ihannoinnista on syytä päästä irti ja ryhtyä tukemaan joustavaa siirtymistä työsuhteista toiseen ilman pätkätyömentaliteettia ja työttömyysleimaa. Kyse ei ole välttämättä huonommasta tulevaisuudesta, ainoastaan erilaisesta.

Media on parin vuosikymmenen verran ohjannut keskeisellä tavalla suomalaisten käsityksiä kansantalouden tilasta ja tulevaisuudesta. Myös hyvät uutiset ovat luonnollinen osa ajankuvaa ja vastuullisuus edellyttää työmarkkinamuutosten symmetristä käsittelyä median keskeisiltä toimijoilta.

Tosin kaikkien alojen tulevaisuus ei näytä hyvältä. Esimerkiksi terveydenhuollon hoitotyön ja lasten päivänhoidon vetovoima ei tule riittämään edes lähivuosina työpaikkojen täyttämiseen.

Koulutusputkessa olevat suunnittelevat jo kesken tutkinnon alan vaihtoa eikä mitään positiivista muutosta ole näköpiirissä. Kokonaispalkkauksen, koulutuksen vaativuuden ja työsisältöjen epätasapainoa on vaikea korjata ilman laajaa yhteisymmärrystä eri toimijoiden kesken.

Ammatillisen koulutuksen puitteissa vetovoimapulasta ei kuitenkaan kärsitä niillä aloilla, joissa elokuvat tai televisio on piirtänyt sopivia karikatyyrihahmoja. Kun Tom Cruise taannoin seikkaili valkokankaalla baarimikkona, vastaavaan ammatilliseen koulutusohjelmaan oli jonoa. Kokkisotien, soppamiesten ja Food Clubien jälkeen ammatillisen koulutuksen kokkilinjat ovat tupaten täynnä.

Tosin työn todellisuus ja mielikuvat eivät monenkaan kohdalla kohtaa, mutta Idols-tyyppisessä koulutuskisassa finaalipaikkakin on monille koulutusohjelmille mannaa. Opiskelijoiden ura ja menestys ovat sitten eri asia. Koulutusohjelmien valinnassa julkisuus näyttäytyy nyt myös itsetarkoituksellisena kriteerinä, ei vain muita paremmin jäsentyneenä työnkuvana. Julkisuus on palkan ohella tapa todentaa menestys, olla olemassa ja jättää pysyvä jälki kasvottomien työntekijävirtojen loputtomassa uomassa.

Omien vanhempien hiljainen, näkymätön puurtaminen, ylityö ja henkinen kuormitus ovat tuottaneet ainakin yhden varman johtopäätöksen: tuota vanhempieni kohtaloa en halua itselleni. Nuoret ikäluokat etsivät työmarkkinoilta jotain muuta ja usein sellaista, mitä ei ole edes tarjolla.

Ammatillisen koulutuksen edelläkuvatut haasteet ovat siinä mielessä helppoja, että niiden merkit ja kehityssuunnat ovat näkyvissä kaikille, jotka haluavat nuo signaalit nähdä. Hankalampia kysymyksiä on tulossa eteen siellä mistä niitä ei julkisessa keskustelussa vielä haeta.

Yksi tällainen hiljainen signaali tulee 35–45-vuotiaiden suunnalta. Tuosta ikäluokasta kolmannes haluaa joko poistua työelämästä kokonaan tai merkittävästi säätää työpanostaan pienemmäksi tulevien kymmenen vuoden kuluessa. Tavoitteena on hankkia nopeasti taloudellinen autonomia, jonka puitteissa vaihtoehtojen määrä kasvaa ja elämäänsä voi viedä valtavirrasta poikkeaviin suuntiin.

Kansantalouden kannalta kyseessä on melkoinen haaste, sillä tuo kolmannes edustaa vahvaa osaamista ja sen poistuminen työmarkkinoilta niukan työvoimaresurssin aikana olisi ehkä jopa tuhoisaa. Tiedämme jo etteivät palkankorotukset motivoi tietyn rajapyykin jälkeen läheskään yhtä paljon kuin mahdollisuus lisääntyvään vapaa-aikaan.

Tulevina vuosina joudumme tuon totuuden kanssa kasvokkain useammin kuin haluaisimme. Ehkäpä työelämän on aika muuttua vastaamaan paremmin työntekijöiden toiveita?

- Ilkka Halava, tulevaisuuden tutkija.

Tulosta

Muut kolumnit:

Mari Keränen, Verkkoapilan uutistoimittaja

Lapsi kasvattaa äitiä

1.9.2010 klo 12.12

”Äiti, oletko sä väsynyt?”, kysyi neljävuotiaani eräänä iltana, kun hän oli pyytänyt minua viereensä hetkeksi. Lapsi pelkäsi hirviöiden hiipivän sänkyynsä heti, kun äidin jalat hävisivät lastenhuoneen oviaukosta. Väsyneenä ja hieman... Lue lisää

Seppo Keränen, Verkkoapilan artikkelitoimittaja

Kersantti Kekkonen ylipäällikkönä

1.9.2010 klo 10.03

Urho Kekkosen ulko- ja sisäpolitiikkaa on tutkittu paljon ja siitä on kirjoitettu kirjoja hyllymetreittäin. Kekkosen puolustuspolitiikkaa ja toimintaa ylipäällikkönä on selvitetty vähemmän. Puutetta on ryhtynyt korjaamaan dosentti Pekka Visuri, jonka... Lue lisää

Pentti Manninen, Verkkoapilan politiikan toimittaja

Väyrynen haluaa ennätyksen

31.8.2010 klo 15.40

Urho Kekkosen syntymästä on perjantaina 3. syyskuuta kulunut 110 vuotta. Kekkosta muistetaan päivän aikana monin tavoin, arvokkaalla juhlaseminaarillakin. Ja ilmestyypä Juhani Suomen uusi kirjakin. Päivää aikaisemmin, torstaina 2. syyskuuta, on... Lue lisää

Riikka Manner, Euroopan parlamentin ja Venäjä-valtuuskunnan jäsen (kesk.)

Venäläistä rulettia

31.8.2010 klo 14.00

Kävin viime viikon lopulla työmatkalla Venäjällä, Sortavalassa. Tutustumismatkan tavoitteena oli perehtyä rajan tuomiin mahdollisuuksiin, näistä asioista keskustelin niin Sortavalan kaupunginjohtajan kuin Valamon luostarin johtajan kanssa. Karjalan... Lue lisää

Pekka Visuri

Varustelun faktoja

28.8.2010 klo 6.00

Suomalaisessa kesäkeskustelussa ryhdyttiin arvioimaan Venäjän asemaa suurvaltana aika erikoisilla väitteillä. Talousasiantuntijat oikoivatkin heti valtiovarainministerin lasku- ja arviointivirheitä, mutta juuri kukaan ei ole julkisuudessa ehtinyt... Lue lisää

Pentti Manninen, Verkkoapilan politiikan toimittaja

Onko piispa demaripelin hätävara?

26.8.2010 klo 6.00

Kun hätä on suuri, piispa on lähellä. Vai mitä pitäisi sanoa sosialidemokraattien presidenttipelistä? SDP keräsi kesän aikana melkoisella tärinällä "kansansuosikkeja" puolueen presidenttiehdokkaaksi. Nyt 38 nimen listaan saa ottaa kantaa... Lue lisää

Aila Paloniemi, kansanedustaja ( kesk.)

Taide ja kulttuuri lisäävät hyvinvointia

25.8.2010 klo 9.32

Kesä on tarjonnut koko maassa valtavan kirjon erilaisia pitäjä-, harrastus- ja kulttuuritapahtumia. Vähänkin aktiivinen on halutessaan löytänyt juuri itselleen sopivan tavan virkistyä. On synnytetty kaivattua yhteisöllisyyttä ja lisätty sosiaalista... Lue lisää

Jukka Koivisto, EK:n varatoimitusjohtaja

Maltti on yhä valttia työmarkkinoilla

25.8.2010 klo 9.29

Teknologiateollisuus ja Metalliliitto jatkoivat hyvää yhteistyön perinnettä ja saivat aikaan neuvottelutuloksen palkkaratkaisusta seuraavaksi vuodeksi. Tulosta on laajasti kiitetty ja siihen on aihettakin. Paikallinen sopiminen vahvistuu ja se on... Lue lisää

Johannes Alaranta, maatiaispappi Salosta

Katso kengurun loikkaa

24.8.2010 klo 13.06

Takana on hieno kesä. Sain viettää aikaa oman perheeni kanssa. Sain tavata sukulaisia ja ystäviä. Sain myös viettää ikimuistoisia hetkiä Ranskan ystävien kanssa. Rippileirit virkistivät mieltä. Nykynuoriso on erittäin fiksua ja hyvin käyttäytyvää,... Lue lisää

Seppo Keränen, Verkkoapilan artikkelitoimittaja.

Kummallista kutkuttelua

23.8.2010 klo 15.37

Suomessa on viikon verran käyty erikoista ulkopoliittista ”keskustelua”. Se alkoi kokoomuksen eduskuntaryhmän kesäkokouksesta Porista, jossa kokoomuksen puoluejohto ja ministerit ruotivat Venäjää ja sen roolia. Kokoomuksen... Lue lisää

1 2 3 4 5 ... Seuraava