Lomauttaminen merkitsee työntekijän palkanmaksun ja työnteon keskeyttämistä työsopimuksen jatkuessa muutoin voimassa. Toisaalta lomauttaminen voi toteuttaa työntekijän säännöllistä työaikaa lyhentämällä. Molemmat edellä mainitut tilanteet on työnantajan päätöksellä mahdollista toteuttaa toistaiseksi voimassa olevaksi tai väliaikaiseksi ratkaisuksi.

Julkisella sektorilla toteutettavat lomautukset ovat päätöksenteon kannalta vaikea asia. Lomautus on radikaali toimenpide, jota harva päätöksentekijä haluaa olla päättämässä omassa kaupungissaan tai kunnassaan. Se, mihin päätös tulee perustumaan lopulta, on jokaisen päätöksentekijän ”omissa käsissään”.

Lomautuskeskustelussa ja siitä tehtävän päätöksen yhteydessä on otettava huomioon kaupungin tai kunnan taloudellisesta tilanteesta olevat faktat ja tilastot. Niiden valossa työstettävät kaupungin ja kunnan palvelujen priorisointi ja tehostaminen voidaan kiteyttää ajatukseen, että tarvitaan oikea määrä oikeita ihmisiä oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Kun työntekijä saa kuulla lomautuspäätöksen koskettavan myös itseään, ajatukset pyörivät oman sosiaalisen ja taloudellisen hyvinvoinnin parissa. Sosiaalisen hyvinvoinnin kannalta lomautus vaikuttaa ihmisen arkielämän ilmapiiriin, joka saattaa kiristyneessä tilanteessa laukaista muita ongelmia, esimerkiksi alkoholi- tai väkivaltaongelmia. Lisäksi olipa kyseessä perheellinen tai yksineläjä on tingittävä lomautusajasta riippuen omista kulutuksistaan ja jopa päivittäisistä menoistaan.

Joissakin kaupungeissa ja kunnissa annetaan työntekijöille lomautuksen yhteydessä mahdollisuus valita kannustevapaa, joka on tuntemattomampi käsite. Käytännössä kannustevapaa tarkoittaa sitä, että työntekijä ottaa vapaaehtoisesti palkatonta lomaa ja menettää kahden viikon lomautuksessa kymmenen työpäivän palkan. Kyseinen palkanmenetys perustuu siihen, että viikonlopuilta palkkaa maksetaan. Tässä yhteydessä on huomattava, että työnantaja päättää kannustevapaasta ja sen ajankohdasta. Kyseisen vapaan voi työantaja myöntää vain siinä tapauksessa, että se voidaan toteuttaa ilman sijaisen palkkaamista.

Työntekijän pohtiessa valintaa kannustevapaan ja lomautuksen välillä ovat ”puntarissa” taloudelliset seikat ja yhteiskunnallinen vastuu. Kannustevapaa valitaan useimmiten perustellen sillä, että se on taloudellisesti kannattavampi vaihtoehto. Lisäksi kannustevapaan yhteydessä koetaan ”kantavansa oman kortensa kokoon” kaupungin tai kunnan huonon taloudellisen tilanteen korjaamiseen. Näin korostuu yksilön yhteiskunnallinen vastuu.

Työntekijän oma henkilökohtainen tunnollisuus ja vastuuntuntoisuus ovat koetuksella silloin, kun lomautukset toteutetaan jaksottaisesti eri työntekijän välillä. Tällöin työmaalle jäävät joutuvat niissä ammateissa ja työpaikoilla, joissa päivittäisiä rutiineja ei voida jättää suorittamatta tai toteuttamatta, suuremman työtaakan alle. Työntekijöiden jaksamista ja hyvinvointia tulee kuitenkin suhteuttaa siihen, miten pitkään lomautus kestää. Ylitsepääsemätön tilanne ei tule olemaan, jos tilanteeseen varaudutaan ennalta niin hyvin kuin se olosuhteisiin nähden on mahdollista. Negatiivisella asenteella luodaan työilmapiiriksi henkisesti raskas ja jopa sietämätön tilanne. Kyseisissä negatiivisuuden puitteissa lomautuksien toteuttaminen on hankalampaa.

Ilmapiirin luomisessa yksilöllä on oma vastuunsa. Lähipiirin tuki on ensiarvoisen tärkeää. Jotta lomautettu ei jää yksin pohtimaan tilannettaan, läheisten apu konkreettisesti auttaa jaksamaan vaikeiden aikojen yli. Jo pieni apu, esimerkiksi lomautetun pyytäminen mukaan lenkille, voi auttaa henkisellä tasolla lomautettua huomattavasti. Näin voidaan yhteishengessä minimoida ja torjua lomautuksen aiheuttamat negatiiviset seikat hyödyntämällä ja maksimoimalla ihmisten omat vaikutuskeinot. Kokonaan emme voi lomautuksia välttää ja sen vuoksi omalla asenteellamme on suuri vaikutus siihen, millaisina lomautukset otamme vastaan.