Suomen valtiollinen päätöksenteko on halvaantunut. Syynä tähän on oikeuskansleri Jaakko Jonkan päätös panna poliisit tutkimaan edeltäjänsä Paavo Nikulan laillisuustulkintoja.

Ensimmäisenä Jonkan toiminnasta ovat joutuneet kärsimään sadat järjestöt ja yhteisöt, jotka ovat riippuvaisia Raha-automaattiyhdistyksen RAY:n antamasta rahoituksesta.

RAY on tehnyt jakoesityksensä sosiaali- ja terveysministeriölle aikoja sitten, mutta valtioneuvosto ei ole uskaltanut päättää rahanjaosta, koska ministerit pelkäävät saavansa poliisit peräänsä.

Perin oudoksuttavaan tilanteeseen on johtanut Jonkan tulkinta, jonka mukaan ministeri on hallintolain mukaan jäävi osallistumaan päätöksentekoon, jos päätöksestä saattaisivat hyötyä ministeri, ministerin nykyinen tai entinen puoliso, lapset, sisarukset, lastenlapset, tädit, sedät ja enot puolisoineen ja lapsineen tai puolison lähisukulaiset ja muut vastaavat puolisukulaiset.

RAY:n rahojen jako jäi viime viikolla valtioneuvoston raha-asiainvaliokunnassa pöydälle, kun oikeuskansleria säikkyneet ministerit päättivät joukolla ryhtyä tekemään sukututkimusta.

Ministerit selvittävät nyt, ettei vain joku omaan tai puolison sukuun kuuluva satu olemaan jossakin RAY:n tukemassa vanhustenkodissa, asunnossa, vammaishoidossa, kuntoutuksessa, päihdeprojektissa, lapsia ja nuorisoa tukevassa työssä tai vastaavassa.

Kukapa ministeri haluaisi valtakunnanoikeuteen esimerkiksi sen vuoksi, että joku kaukainen puolisukulainen olisi käyttänyt aids-tukikeskuksen palveluja.

Jonkan edeltäjän Nikulan tulkinta oli, että ministeri on jäävi päättämään RAY:n rahanjaosta, jos kuuluu jonkun tukea saavan yhteisön hallintoon. Ja piste.

Varttuneemmat poliitikot ovat mutisseet, että Jonkka on populismissaan jo lyömässä yhden edeltäjänsä, Kai Kortteen taannoiset ennätykset.

Korte innostui aikanaan saamastaan julkisuudesta niin, että julisti, ettei pelkää ketään, koska kansa on hänen takanaan. Kortetta ei hillinnyt edes korkeiden lainoppineiden hämmästely, eikö oikeuskanslerin pidä tukeutua perustuslakiin eikä kansaan.

Lopulta presidentti Mauno Koivisto hermostui Kortteseen, kun tämä alkoi julkisuudessa syytellä presidenttiä valtiosäännön rajamailla kulkemisesta nk. arkipyhäpäätöksessä.

Korte joutui perääntymään syytöksistään, kun kävi ilmi, että presidentti oli toiminut asiassa Kortteelta itseltään saamiensa neuvojen mukaan.

Koivisto joutui muistuttamaan Kortetta myös siitä, ettei tämä laillisuusvalvojana ollut jättänyt päätökseen eriävää mielipidettä, joka olisi vapauttanut oikeuskanslerin juridisesta vastuusta.

Saapi nähdä, miten Jonkka ratkaisee valtiolliseen päätöksentekoon synnyttämänsä ongelman.

Nyt on sitten selvinnyt, miksi toinen populisti, Sauli Niinistö (kok.) ei uhoamisestaan huolimatta luopunutkaan eduskunnan puhemiehen tehtävästä saatuaan vaalissa vain 89 ääntä. Tärkeimpänä syynä eivät olleetkaan puhemiehen tehtävään liittyvät taloudelliset ja muut edut, vaan raaka matematiikka.

Eduskuntaryhmistä oli viestitetty Niinistölle, että tottakai hän halutessaan saa eron. Uutta puhemiestäkin oli ehditty tuumailla. Hän olisi ollut kansanedustaja Ilkka Kanerva (kok.), jonka oli eduskunnan taskulaskinmiesten arvioissa laskettu saavan taakseen 189 ääntä.

Pistäysin viime viikolla Brysselissä ihmettelemässä eurooppalaista menoa. Kaupungilla bongasin monta tunnettua hahmoa.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soinilla oli seurueessaan henkilökohtainen personal trainer, kehonrakentaja Kike Elomaa, joka pauhasi, että Soini on päässyt pulskistumaan simpukkapatojen äärellä.

Elomaa oli komentanut Soinin jättämään herkuttelun vähemmälle ja hikoilemaan eurooppalaisten veronmaksajien miljoonilla rakennetulla europarlamentaarikkojen kuntosalilla. Elomaa oli käynyt ihan omin silmin toteamassa, että sali täyttää laatuvaatimukset.

Soini oli vauhdissa ja puheet reteitä. Hän pilkkasi avoimesti helsinkiläisen kaupunginvaltuutetun Jussi Halla-ahon tukijoukkoja. Soinin mukaan hän ei aio ajaa halla-aholaisia pois puolueesta, koska ”roikkuvaa räkää ei kannata katkaista”.

Kriittiset sanomalehtien lukijat, tv-katselijat ja radion kuuntelijat ovat arvostelleet mediaa sisällön laadun heikkenemisestä. Erityisen kritiikin kohteena on poliittinen ja muu yhteiskunnallinen journalismi.

Osaltaan asiain tilaan antoi selityksen viikko sitten Helsingin Sanomat tuskailemalla työn paljoutta: ”Hesarin politiikantoimituksessakin tehtiin paljon töitä sen selvittämiseksi, ovatko Tove Janssonin muumit muka virtahepoja (eivät ole).”